Erään sosiaalisen median yhteisöpalvelussa leviää seuraavanlainen huoneentaulu
Koska se on tietyiltä osin aika ahdasmielinen ja tiettyjä
ryhmiä suosiva, suunnittelin meille – näin tasa-arvon päivän kunniaksi –
avarakatseisemman version. En ehtinyt saada sitä vielä kehystettävään muotoon,
mutta halukkaat voivat laittaa minulle yhteystietonsa esim. sähköpostilla, tai
viestinä kommenttikenttään, niin laitan teille suoraan liitetiedostona sen
lopullisen version
Huomio Vieraille:
1. Lemmikkini, lapseni ja myös mieheni asuvat täällä. Tämä on niiden koti, ei teidän. Jos he haluavat istua lempinojatuolissaan tai sohvalla, kun tulet kylään, oletan Teidän ymmärtävän, että juuri sinun paikkasi on lattialla, keittiön tuolilla tai eteisen kaapissa – mikä nyt sitten sattuu miehittämätön alue sillä hetkellä olemaankaan.
2. Jos ette
halua niiden karvaa, kuolaa, virtsaa, oksennusta, puklua, ruuantähteitä,
ulostetta, väriliituja ja/tai muovailuvahaa vaatteisiisi, voi olla parempi
ettette pukeudu ollenkaan meille tullessanne. En todellakaan voi vahtia teitä
kaikkia yhtä aikaa: jos Sesse, Ruffe, Pörri, Mauku, Heikki tai Amanda katsoo
tarpeelliseksi esitellä sinulle yhtä tai toista tuotoksistaan, oletan kyllä,
että otat vaikka heidät kaikki yhtä aikaa jakamaan sen miehittämättömän
matonkulmasi ja viihdytät heitä parhaan taitosi mukaan. Vaikka se maksaisi
uutukaiset Guccin housusi, tiedän sinunkin pitävän sitä pienenä hintana
perheenjäsenteni tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta.
3. Otathan huomioon, että pidämme
lemmikeistämme enemmän, kuin useista ihmisistä. Todennäköisesti rakastan
myös lapsiani enemmän kuin sinua. Jos satut olemaan ”toivotut vieraat” -listamme
häntäpäästä, saatan pitää myös miehestäni, tietyistä naapureista ja joistakin
sukulaisistani enemmän kuin sinusta. Luonnollisesti pidän selvänä, että muistat
sen koko vierailusi ajan.
4. Teille ne saattavat olla vain eläimiä,
meille ne ovat rakkaita perheenjäseniä. Tiedän kyllä, että eivät hekään
aivan virheettömiä ole, ja saattavat joskus toimia hieman ajattelemattomasti
(joojoo, olen pyytänyt anteeksi jo aivan riittävän monta kertaa niitä purtuja
Pradan kenkiäsi), mutta eiväthän he sitä tahallaan tee. Vaikka tuletkin
tapaamaan pääasiassa minua, otaksun sinun ymmärtävän, että perhe on yksikkö: en
voi erottaa ”minua” ”meistä”, vaan olemme osa toistemme persoonia ja
identiteettejä. Kun siis olet ottanut ystäväksesi minut, olet ottanut
ystäväksesi kovaääniset lapseni, vaatteillesi oksentavan koirani, kenkääsi
pissaavan kissani, haisevan aviomieheni, mieltymykseni rap-musiikkiin ja intoni
laulaa autossa, ja ja ja… Ja oletan, että lupaat rakastaa heitä kaikkia – niin myötä-
kuin vastoinkäymisissä – aivan yhtä pyyteettömästi kuin minuakin.
…niin olitteko
milloin pääsemässä taas käymään meillä?
