Vuoden lopussa on yleensä ollut tapana tehdä jonkinlaista koontia kuluneesta 365 tai toisinaan jopa 366 päivästä. Koska oma elämäni on pääasiassa tylsää, enkä usko että montaakaan teistä kiinnostaisi jokseenkin merkityksetön vaellukseni (ihan vain kuvainnollisesti tämä, minä oikeasti missään vaelluksella tietenkään ole edes käynyt), ajattelin keskittyä olennaisuuksiin ja käsitellä meitä kaikkia niin syvästi koskettavia tapahtumia.
Joten tästäpä teille, rakkaat lukijani
Katsaus menneeseen jäätelövuoteen
Vuosi 2013 on ollut kohtalaisen vilkas niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla. Uutuuksia on tullut tasaiseen tahtiin ja joitakin vanhoja tuttuja on tullut löydettyä uudestaan. Tuntuu kuitenkin, että tähän ajanjaksoon on mahtunut harvinaisen monta todellista yllätystä – ei pelkästään hyvässä, vaan myös pahassa.
Seuraavaksi siis esittelenkin vuoteni mieleenjääneimmät tapahtumat täysin satunnaisessa järjestyksessä. Jotta kukaan ei pahoittaisi mieltään ja vältyttäisiin väärinymmärryksiltä, aloitan numeroinnin tasapuolisesti kakkosesta. Numeroinnilla ei siis kuitenkaan ole sijoitusten kanssa mitään tekemistä (koska muutoin minun olisi tehtävä myös miinusmerkkinen lista erikseen).
2. Vuoden mättö
Aurinkoisen lämpöisen kesän hitiksi meillä nousi yksiselitteisen yksimielisesti Kingiksen Minttu-suklaa-kotipakkaus. En ole koskaan ollut yksittäispakattujen King-puikkojen ystävä, mutta tuskastuneena muutoin niin suppeaan uutuuksien valikoimaan päätin unohtaa ennakkoluuloni, ja ostin purkillisen kokeeksi. Sitten ostin myös toisen, kolmannen ja ehkä vielä seitsemännenkin. Purkin hämäävästä ulkonäöstä huolimatta Kingis ei ole mitään varsinaista gourmet-high tech-jäätelöä, mutta hinta täsmääkin hienosti valmistusaineluetteloon. Jäätelön laatu ja maku huomioiden olisin valmis maksamaan tästä kuitenkin jopa jonkin verran enemmänkin.
Siinäkin mielessä Kingis on harvinaisuus, että se ei kaipaa kaverikseen mitään, vaan kokonaisuus on niin tasapainoinen, että hyviin illanistujaisiin et välttämättä tarvitse mitään muuta tarjottavaa. Itse jäätelö on koostumukseltaan hieman maitomainen, mutta ei lainkaan negatiivisessa mielessä. Kevyen ja raikkaan tuntuinen ja makuinen minttujäätelö päästää täyteläisen, mutta melko rasvaisen oloisen ja miedohkon makuisen suklaan ennennäkemättömään kukoistukseen. Niin, erillään tarjoiltuna sen paremmin kyseinen suklaa kuin minttujäätelökään eivät tosiaan kummoisiakaan ole, mutta samaan purkkiin sopivassa suhteessa ja vielä hauskan erilaisessa muodossa laitettuna on saatu syntymään jotain aivan uutta ja käsittämättömän hienoa. Vahvuuksina lisäksi laktoosittomuus ja kevyen oloinen rakenne - kesähelteellä tätä pystyi upottamaan itseensä uskomattomat määrät, toisin kuin raskasrakenteisempia herkuttelujäätelöitä.
3. Kaikkien aikojen Lakritsi
Lapsena ostin hyvin sen sellaisen keltamustan irtojäätelön, sitruuna-lakritsiko se nyt sitten onkaan. Sittemmin mikään kaupan lakritsijäätelöistä ei ole maistunut kummoiseltakaan. Kaikki lakritsijäätelöt ovat olleet "ihan jees", ja olen niitä tullut maistelleeksi oikeastaan lähinnä lakritsihullun aviomieheni siivellä. Kunnes kaupan hyllystä tuli bongattua Ingman Creamyn Englantilainen lakritsi. Tästä ei oikeastaan voi pahalla tahdollakaan sanoa muuta kuin että kertakaikkisen täydellistä lakritsijäätelöä. Tai itse asiassa tarkalleen ottaen vaniljajäätelöä, lakritsikastiketta ja lakritsikrokantteja.
4. Jäätelöhifistin unelmien täyttymys
Havahduttuani siihen ajatukseen, että B&J:n makuvalikoimasta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, eksyin vieraisiin jäätelöaltaisiin. Onneksi eksyin, sillä en tiedä kuinka olisin muuten tullut löytäneeksi tämän yhden suurista elämäni rakkauksista: missään en ole tullut nähneeksi tai kuulleksi mainoksia, enkä ylipäänsä noteeranneeksi koko merkin olemassaoloa. Olen maistanut paria-kolmea eri H&D:tä ja kaikki ovat olleet erittäin ensiluokkaisia tuotteita. Erityismaininta on annettava pohjana olevalle vaniljajäätelölle: uskaltaisin väittää sen päihittävän niin maussa kuin koostumuksessakin tämän aikaisemmin niin rakastamani B&Jn vaniljan. Tämä nimenomainen maku - mintunlehdet ja suklaalastut - on makuna itsessään todella onnistunut ja täydellisen tasapainoinen yhdistelmä. Erittäin laadukkaaseen, täyteläiseen, juuri sopivan makeaan perusmassaan yhdistetetyt mintunlehdet saavat mintun maistumaan niin mintulta kuin minttu vain ikinä voi mintulta maistua, ja juuri oikean kokoiset, koostumuksiset ja makuiset tumman suklaan palaset kruunaavat kokemuksen. Tämä olisi taatusti yksi niistä viidestä asiasta, jotka lähtisivät seurakseni autiolle saarelle, jos todellinen valinnanpaikka tulisi eteeni!
5. Vuoden sydänsurujen, rytmihäiriöiden ja syvimpien ahdistusten aiheuttaja
Niin. Tämän kirjoittaminen riipii niin sieluani, mieltäni kuin ruumistani... mutta olen pakotettu tunnustamaan, että olen tullut siihen pisteeseen, etten ole enää varma, haluanko jatkaa suhdettani Benin ja Jerryn kanssa enää lainkaan. Vaikka rakastan rutiineja ja ihan sitä tavallista perusarkea, on kumppanini pystyttävä tarjoamaan minulle myös - turvallisissa rajoissa - jotain uutta ja jännittävääkin. Ja nämä miehet eivät siihen ole pystyneet enää pitkään aikaan. En muista milloin olisin viimeksi syönyt oikeasti hyvää ja tajunnanräjäyttävää B&Jtä, kun taas moni, niin moni muu on niitä elämyksiä pystynyt tarjoamaan. Sekä tämä Core-sarja, että edeltävät uutuudet, joihin kuului ainakin Vermonster ja Oh my apple pie, ovat olleet kaikki aivan liian tukkoisenmakeaan massaan yhdistettyjä kertakaikkisen kummallisen makuisia sattumia. Samaan aikaan jostain ihmeen syystä parhaimmat B&Jt, kuten Macademia, on vedetty markkinoilta tyystin. Jos sama linja jatkuu, pelkään pahoin, että emme voi jatkaa enää edes ystävinä, mistään syvemmästä nyt puhumattakaan.
6. Mutta yksi on ylitse muiden!
Kesken loskaisen talventapaisen, kun tuntui elämäni olevan syvimmässä alhossa ja mistään en valonpilkahdustakaan löytänyt, eksyin ahdistuksen ja epätoivon aiheuttamassa mielenhäiriössäni tutun ja turvallisen Prisman sijasta Citymarketiin. Vielä silloin en tiennyt, kuinka merkitykselliseksi tulevaisuuteni kannalta tuo käynti tulisikaan muodostumaan. Vaikka olin jo menettänyt kaiken uskoni ihmiskuntaan ja sen olemattomiin jäätelöntekotaitoihin, löysin itseni – taas kerran kai ihan vaan vanhasta muistista – hortoilemasta kylmäaltaiden välistä. Yhtäkkiä tajusin seisovani paikallani ja tuijottavani jotain hohtavan oranssia. Tuo valo oli niin kirkas, etten ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaistakaan. Samaan aikaan sieluni taivaalle piirtyi pilvistä ja tähdistä kirjaillen syvä tieto ja varmuus siitä, että etsintä on päättynyt ja vielä jonakin päivänä voin taas hymyillä. Mistään en ollut siihen mennessä koskaan kuullutkaan näistä 3 kaverista, jotka Helsingissä tekevät itse jäätelöä, mutta tämän jälkeen en millään heitä voi saada pois mielestäni. Tuolla hetkellä, tuon yksinäisen altaan vieressä seistessäni, löysin sisältäni taas sen nuoruuden pulppuavan ilon ja päästin jäätelömopon karkaamaan käsistäni ihan surutta. Kokeiluun lähti heti kerralla Mustikka & Kardemumma, Vadelma & Valkosuklaa, Suklaa ja Vanilja -jäätelöt. Myöhemmin vielä kävin hakemassa Mansikka & Vaniljan sekä Mustaherukka & Appelsiinin. Vaikka Mustikka & Kardemumman kardemummaa on hieman liikaa minun makuuni ja Mustaherukka & Appelsiinin appelsiini ei ole minun suussani sen parempaa kuin appelsiini yleensäkään, ei voisi jäätelö olla koostumukseltaan, maultaan ja sielultaan täydellisempää. Kaiken tämän lisäksi kun tietää vielä kannattavansa kotimaista yrittäjyyttä, käsityöläisyyttä, innovatiivisuutta ja luovuutta, ei rahojaan oikeastaan voisi sen parempaan kohteeseen laittaa.
Kiitokset siis, Heikki, Ilkka ja Sauli. Teidän ansiostanne voin taas ylpeänä sanoa olevani suomalainen! Teidän avullanne tiedän selviäväni tulevastakin vuodesta kunnialla!
Ps. Kivat uudet vuodet ja sillee!
