Viikonloppuna löysin itseni
pitkästä aikaa risteilyltä. Kovasti oli tarjolla kaikkea jännittävää
tällaiselle ujolle maalaistytölle. Ihan tuntui kuin olisi vieraassa maassa
astellut, vaikka koko 22 tuntia vietettiinkin tiiviisti laivan seinien
sisäpuolella. Postaukseni on tällä kertaa kovin kuvapainotteinen, niin saamme
paremmin yhdessä ihmeteltyä kaiken maailman tarjoilemia kummastuksia.
Ensimmäiseksi vähän näkymää
hytistäni.
Tarkemmin ottaen hyttini
saniteettitiloista. Ihastelin kuinka ajan hermoilla olevaa väkeä laivaa on
ollutkaan sisustamassa, kun ovat keksineet tällaisen oivan opastekyltin
laittaa. Wc-istuin on kuitenkin sen verran poikkeavan näköinen perinteisestä
suomalaisesta versiosta, että helposti sitä voisi erehtyä roska-astiaksi
luulemaan ihan kohtalaisen teräväkin yksilö. Minua eivät onneksi lankaan
saaneet, kun kannen avattuani totesin samalla tavalla veden lilluvan istuimen
pohjalla kuin kotimaassakin. Mutta kerrankos sitä ihminen erehtyisi!
Laivalla (– siis voitteko kuvitella, ihan siellä laivan sisällä –) oli myös kauppoja. Kaupoissa oli jos jonkinlaista
tavaraa, matkamuistoa ja ties mitä tuotetta. Osa tavaroista oli ihan suomeksi,
mutta sitten oli myös englanniksi, ruotsiksi ja monella muulla kielellä
koristeltuja.
Nämä kauniit keittiöpyyhkeet olivat siinä mielessä erikoisia, että pakkauksen teksti oli ihan suomeksi, mutta pyyhkeet mietelauseineen jotain käsittämätöntä kieltä. Epäilisin, että kyseessä voisi olla esimerkiksi viro, koska kirjoitusasu oli hyvin lähellä suomea. Mutta niin kuin usein näiden sukulaiskielten kanssa käy, niin vaikka sana näyttää samalta, niin merkitys onkin toisessa kielessä sitten aivan eri. Tai ainakin näin toivon. Sillä kovasti ihmettelen, että kukahan mahtaisi olla halukas ottamaan näin katkonaisia ajatuksia keittiötänsä koristamaan. Ellei tämä nyt sitten ole surullista seurausta siitä taannoisesta ammattikääntäjien joukkoirtisanoutumiskohusta.
Oli siellä yksi ihan kivakin pyyhe.
Ostin sen tuliaisiksi rakkaalle aviomiehelleni, kun ajattelin, että eipähän
tarvitse viedä sitten mitään muuta, kun ainakin kissa jo kotoa löytyy. Ja taas
mahdollista rakkauden puuttumistakin on aivan liian haasteellista todistaa.
Päädyin sitten kuitenkin ostamaan
miehelle myös toisen tuliaisen.
Tiskaamista rakastava (tai sitä
ainakin erittäin ahkerasti harrastava) mieheni tykästyi lahjaan kovin.
Huomasimme nimittäin kotona harjan olevan päällystetty koristemuovilla siten,
ettei se kestä saippuavettä ollenkaan.
Olin muuten todella yllättynyt
kuinka paljon kissaihmisiä oli sattunut samalle risteilylle! Tosi moni
nimittäin osti näitä tällaisia kissaboxin kuljettamiseen tarkoitettuja kärryjä.
(Kuva siis jo
kotoa, kun jo aiemmin ostettua boxia sovittelin siihen päälle.) Myymälässä oli
vaan todella huono opastus, kun monikaan ei ollut huomannut, että kärryjä oli
myynnissä myös ihan pelkiltään. Nämä onnettomat joutuivat kuljettamaan
kärryissään useitakin hyvin painavannäköisiä laatikoita, jotka eivät
käsittääkseni olleet edes ilmaisia.
Pitihän minun itsellenikin vähän jotain ostaa. Vaikka en kovin sisustusihminen
olekaan, niin nämä oli pakko saada.
Hienoa oli huomata, että vaikka meitä suomalaisia on maailman mittakaavassa todella pieni joukko, on valikoimiin otettu sellaisia tuotteita, jotka on selkeästi suunnattu (ellei jopa vartavasten oikein tehtykin) juuri suomalaisille risteilymatkustajille!
