Hyvät Yle ja professori Timo,
Tunsin kyllä heti piston sydämessäni ja tulin hyvin surulliseksi. Ensin omasta sokeudestani ja sitten siitä aiheutuneesta julmuudestani. Valkoinen heteromies totta tosiaan on yhteiskuntamme väärinymmärretyimpiä vähemmistöjä. Kuten Timo sanoit, mitään yleistystä ei tietenkään voi tehdä, paitsi sen suhteen, että nämä syntyjään sympaattiset ja empaattiset, perheen puolesta uhrautuvat koti-isät tarvitsevat aina säännöllisin väliajoin vapautta hyvin vaativien suomalaisnaisten kontrollista. Ihmisethän tavallaan jakautuvat monenlaisiin ryhmiin, mutta kohtuuttomat suomalaisnaiset ovat tietysti luettavissa pois varsinaisesta ihmismassasta, ja siis sellaisenaan käsiteltävissä yhtenä, miestensä sortamiseen keskittyvänä yksikkönä.
Kuten professori Timo mainitsee, on tämän ajan miehellä aika vaikeata viettää vapaa-aikaa, koska elämä on kuormitettua eikä vapaa-aikaa tahdo olla. Työ ja perhe vievät valtavasti aikaa erityisesti juuri sorretulta suomalaismieheltä. Nainenhan ei todellakaan ehdi kotona saati lasten kanssa juuri muuta tehdä kuin vahtia muka riittämättömän miehensä tekemisiä ja kertoa kertomasta päästyään, mitä kaikkea tuo ihmiskunnan sylkykuppi on tällä kertaa tehnyt väärin. Mies vielä omaksi harmikseen kantaa palkkaa perheen pöytään saavikaupalla, joten siipeilevän pikkurouvan ei tarvitse edes eviään toimeentulonsa eteen liikautella. Niinpä nainen saa keskittyä täydestä sydämestään olennaisuuksiin, eli miehen alistamiseen ja kontrollointiin kertomalla, mitä kaikkea mies ei muka ole tehnyt.
Onneksi on mieskaveriporukat, jossa mies saa olla niin kuin haluaa! Vaikka miehet eivät – muilta kuin edellämainituilta osin – ole lainkaan heterogeenistä ryhmää, (tiedetäänhän ainakin yhden heistä halunneen käydä jopa yksin pilkillä Rovaniemellä), on miehillä luontainen taipumus etsiä seuraa toisista miehistä. Syykin tähän on selvä: kaveriporukalla on hyvä heittää juttuja ja saada ajatuksiin vaihtelua, kuten autoja, metsästystä, porukalla kalastamista tai vaeltamista.
Ja vaihtelua ajatuksiinhan miehet juuri tarvitsevat!
Nimittäin kaiken sen ajan, kun suomalainen marttyyri-nalkuttaja-Justiina on läsnä, väärinymmärretty, sorrettu, ei-yleistettävissä oleva suomalaismies elää raskaan kontrollin alla. Akalla on näkemys kaikkeen. Kuten siihen, millaista kieltä mies saa käyttää, miten mies saa pukeutua ja kuinka mies voi puhua seksistä.
Uhrautuvan isähahmon perhearki kun kuluu muiden koti-isien kanssa keskustellessa kestovaippojen pesuohjeista, parhaista luomuvihannestarjouksista vauvansoseen valmistamista varten, uhmaikäisen niin suloisista kiukustumisyrityksistä, jotka iskäliini lepyttelee pois ihan vain läsnäolollaan sekä vaimon henkisten ja fyysisten tarpeiden täyttämisestä. Mutta tämä ei diktaattori-Justiinalle kuitenkaan riitä, vaan miehen elämä on täynnä riittämättömyyden tunnetta naisten kohtuuttomien, silkasta ultimaattisesta pahuudesta kumpuavien vaatimusten täyttämisen mahdottomuudesta. Niinpä puhe ja toiminta vertaisten kanssa jostain miesten ei-yleistettävissä olevien sielujen todellisista intresseistä, kuten edellä mainituista autoista, metsästyksestä, kalastamisesta tai vaeltamisesta, on kerrassaan elinehto tämän uhatun lajin säilymisen varmistamiseksi.
Siis mies, jos kuka, tarvitsee varaventtiilin. Edes suomalainen mies ei voi aina jaksaa olla sympaattinen ja empaattinen uhrautuja, vaan hän tarvitsee vertaistensa tuen ja paikan, missä mies saa pukeutua pieruverkkareihin ja verkkopaitaan, käyttää naisten sukuelinten alatyylistä nimitystä voimasanana ja puhua seksistä – tai siis lähinnä sen puutteesta, koska milloinpa siltä nalkuttavalta kontrollihirmulta edes lohkeasi – juuri sellaisilla ilmauksilla kuin tuo niin monien ikeiden alle näännytetty mies ihan itse haluaa.
Naisten oma elinvoima kumpuaa luonnollisesti siitä, että vertaisten tukea on aina osattu hyödyntää: ovathan he tällaisia piirejä harrastaneet jo keskiajoilta lähtien. Eivät verenhimoiset haaskalinnut tietenkään kokoonnu voimaantumaan toistensa rennosta, välittömästä ja aidosta seurasta, vaan he keskittyvät miestensä kärsimyksillä mässäilyyn. Parjauspiireiksikin näitä Suuren Pilluminatin täydenkuun aikaan kokoonkutsumia tilaisuuksia on nimitetty. Siellä natsimutsit ja muut syöjättäret jakavat parhaat alistamiskeinonsa, ja seuraavassa tapaamisessa jaetaankin pisteitä parhaista käytännöntoteuksista.
Kokoontumisista kotiuduttuaan suomalainen, nykyaikainen, miestään aivan täysin syyttä suotta arvosteleva äitimyytti istuu älypuhelintaan näpräten uhrautuvan koti-isän vieressä, joka sormet verillä kotitöistä ja korvet ruvella nalkuttamisen kuuntelemisesta, silti sielu jälkikasvun ihmeellisyydestä kiitollisuutta laulaen leikittää heidän yhteistä rakkaudenhedelmäänsä tarvittaessa päivin ja öin. Taannoisen traagillisen videon tapahtumat eivät onneksi olisi ikinä voineet olla koto-Suomessamme tottakaan, sillä pullantuoksuinen alfauros-koti-isä-hybridi olisi vetänyt korppia lättyyn ennen kuin se olisi hänen pikku ihmeeseensä ehtinyt edes vilkaista.
Muutakin tekemistä sorretulla suomalaismiehellä totta tosiaan on: onhan marttyyri-nalkuttaja-Justiina jo aikojen alusta saakka häikäilemättömästi käyttänyt hyödykseen Ylenkin vinkkaamaa oikeuttaan kadota pariksi päiväksi vaikka pilkille ottamaan muutaman sidukan ja olemaan niin muijjaa. Onneksi pullantuoksuinen, läsnäoleva uhrautujaisä ei useimmiten edes ehdi – muusta kuin äkillisesti raikastuneesta ja nalkuttomasta ilmapiiristä – huomata, että tuo homssuinen, elämänilon munaskuista asti imevä riippakivi on äkisti jonnekin kadonnut. Tällöin mies toteaa itselleen, että “no, saanpahan kerrankin leikkiä ihastuttavan lapseni kanssa juuri sillä tavalla kuin ihan itse haluan. Ja lounaaksiksin laitan muuten lihapiirakkaa ja nakkia, kun ei akka ole ituja tuputtamassa tai ajankäytöstä päättämässä.”
Niinpä siskot hyvät, haastan meidät kaikki yhteen rintamaan: heretkäämme miestemme kontrolloiminen, ja käyttäkäämme mekin vaihteeksi aikaamme perheidemme, kotiemme, lastemme ja erityisesti väsyneiden, taakoittamiemme miestemme hyväksi. Samalla, nainen, unohda omat lomavaatimuksesi: saat vapaa-aikaa tuntitolkulla tässä ohessa ihan itsekseen lisää joka päivälle, kun vaan herkeät sen nalkuttamisen ja miehesi perässä kulkemisen. Ymmärtäkäämme, että miesraukat tekevät kyllä parhaansa ihan omien pyyteettömien sielujensa halusta – vika on meissä ja kohtuuttomissa vaatimuksissamme. Anna siis sinäkin miehellesi römpsän lisäksi tilaa, rauhaa ja vapautta, niin näet kyllä, kuinka hän pääsee kukoistukseensa.
Ja hei muutenkin tämä negatiivisuus ja nihilismi ottaa kuule voimille pidemmän päälle; miehistämme on paljon opittavaa myös rentouden ja positiivisen elämänasenteen suhteenkin! Näettehän tekin, kuinka onnellisina ja huolettomina he noissa poikakerhoissaan kirmailevat, kun me vain maltamme antaa heille siihen tilaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti