Matkakertomus

Viikonloppuna löysin itseni pitkästä aikaa risteilyltä. Kovasti oli tarjolla kaikkea jännittävää tällaiselle ujolle maalaistytölle. Ihan tuntui kuin olisi vieraassa maassa astellut, vaikka koko 22 tuntia vietettiinkin tiiviisti laivan seinien sisäpuolella. Postaukseni on tällä kertaa kovin kuvapainotteinen, niin saamme paremmin yhdessä ihmeteltyä kaiken maailman tarjoilemia kummastuksia.

Ensimmäiseksi vähän näkymää hytistäni.

Tarkemmin ottaen hyttini saniteettitiloista. Ihastelin kuinka ajan hermoilla olevaa väkeä laivaa on ollutkaan sisustamassa, kun ovat keksineet tällaisen oivan opastekyltin laittaa. Wc-istuin on kuitenkin sen verran poikkeavan näköinen perinteisestä suomalaisesta versiosta, että helposti sitä voisi erehtyä roska-astiaksi luulemaan ihan kohtalaisen teräväkin yksilö. Minua eivät onneksi lankaan saaneet, kun kannen avattuani totesin samalla tavalla veden lilluvan istuimen pohjalla kuin kotimaassakin. Mutta kerrankos sitä ihminen erehtyisi!

Laivalla (– siis voitteko kuvitella, ihan siellä laivan sisällä –) oli myös kauppoja. Kaupoissa oli jos jonkinlaista tavaraa, matkamuistoa ja ties mitä tuotetta. Osa tavaroista oli ihan suomeksi, mutta sitten oli myös englanniksi, ruotsiksi ja monella muulla kielellä koristeltuja.

                  

  

Nämä kauniit keittiöpyyhkeet olivat siinä mielessä erikoisia, että pakkauksen teksti oli ihan suomeksi, mutta pyyhkeet mietelauseineen jotain käsittämätöntä kieltä. Epäilisin, että kyseessä voisi olla esimerkiksi viro, koska kirjoitusasu oli hyvin lähellä suomea. Mutta niin kuin usein näiden sukulaiskielten kanssa käy, niin vaikka sana näyttää samalta, niin merkitys onkin toisessa kielessä sitten aivan eri. Tai ainakin näin toivon. Sillä kovasti ihmettelen, että kukahan mahtaisi olla halukas ottamaan näin katkonaisia ajatuksia keittiötänsä koristamaan. Ellei tämä nyt sitten ole surullista seurausta siitä taannoisesta ammattikääntäjien joukkoirtisanoutumiskohusta.

Oli siellä yksi ihan kivakin pyyhe. Ostin sen tuliaisiksi rakkaalle aviomiehelleni, kun ajattelin, että eipähän tarvitse viedä sitten mitään muuta, kun ainakin kissa jo kotoa löytyy. Ja taas mahdollista rakkauden puuttumistakin on aivan liian haasteellista todistaa.

Päädyin sitten kuitenkin ostamaan miehelle myös toisen tuliaisen.

Tiskaamista rakastava (tai sitä ainakin erittäin ahkerasti harrastava) mieheni tykästyi lahjaan kovin. Huomasimme nimittäin kotona harjan olevan päällystetty koristemuovilla siten, ettei se kestä saippuavettä ollenkaan.

Olin muuten todella yllättynyt kuinka paljon kissaihmisiä oli sattunut samalle risteilylle! Tosi moni nimittäin osti näitä tällaisia kissaboxin kuljettamiseen tarkoitettuja kärryjä.

(Kuva siis jo kotoa, kun jo aiemmin ostettua boxia sovittelin siihen päälle.) Myymälässä oli vaan todella huono opastus, kun monikaan ei ollut huomannut, että kärryjä oli myynnissä myös ihan pelkiltään. Nämä onnettomat joutuivat kuljettamaan kärryissään useitakin hyvin painavannäköisiä laatikoita, jotka eivät käsittääkseni olleet edes ilmaisia.

Pitihän minun itsellenikin vähän jotain ostaa. Vaikka en kovin sisustusihminen olekaan, niin nämä oli pakko saada.

Hienoa oli huomata, että vaikka meitä suomalaisia on maailman mittakaavassa todella pieni joukko, on valikoimiin otettu sellaisia tuotteita, jotka on selkeästi suunnattu (ellei jopa vartavasten oikein tehtykin) juuri suomalaisille risteilymatkustajille!